Lomailua ja Anopeista

Saavuttiin vihdoin eilen perille reilu neljäntunnin junamatkan jälkeen.
Pikkunassikoiden viihdyttäminen junassa ei aina ole helppoa varsinkaan jos junassa ei ole paljon toivottua leikkivaunua.
Mehän varattiin toki paikat perhehytistä, mutta kun vihdoin myöhässä ollut junamme saapui oli se korvattu toisella kalustolla eikä kenelläkään ollut paikkoja. No me selviydyimme ja perillä odotti mummola, joka sijaitsee n.tunnin ajomatkan päässä Joensuusta. Mummola ei ole meidän lasten mielestä mikään perus mummola onhan siellä jumppasali, puolapuineen ja valtavasti tilaa juosta ja temmeltää. Mummola sijaitsee vanhassa koulussa jonka pihapiirissä juoksentelee lukuisia kanoja poikineen. Ja mitä mummuun tulee, on hän loistava ei suinkaan mikään tavallinen, tanakan keskivartalon omaava harmaahapsi vaan päin vastoin. Mummu on paljon, onhan hän myös mieheni äiti ja minun anoppini.

Anopit ovat monesti keskusteluissa etenkin naisten keskuudessa, henkilöitä jotka saavat veren kiehahtamaan päässä. He ovat ihmisiä jotka tuputtavat liikaa itseään ja neuvoja asiasta kuin asiasta. Naiset puhuvat anopeistaan harvoin suopeaan sävyyn varsinkaan jos perheessä on jo pieniä rakkaudenhedelmiä. Silloin nämä katalat noita akkaa muistuttavat anopit, eivät vain yksinkertaisesti pysty olemaan poissa, vaan tyrkyttävät ikivanhoja lastenkasvatus neuvojaan, imetyksen tärkeyttä unohtamatta.

Mutta ajatellaampa asiaa anopin näkökulmasta. Esim.Miltä tuntuisi kun oma rakas poikasi esittelee sinulle tuntemattoman naisen ja sinun on vain hyväksyttävä se tosi seikka että tästä naisesta tulee luultavasti poikasi nainen nro1 hänen elämässää. Ennen se olit sinä nyt se on hän. Uusi nainen tekee taatusti parempaa ruokaa kuin sinä. Lisäksi hän saa neuvoa ja kritisoida pukeutumista, mäkättää siivouksesta niin ja hoitaa oman lapsesi jälkikasvua enemmän kuin sinä, vaikka onhan heissä sinunkin vertasi. Tähänkö äitiys päättyy, siihen kun lapsen elämään saapuu toinen nainen ja sinusta tulee mäkättävä ja ärsyttävä anoppi. Meidän äitien on siis tehtävä valtava kasvu ennen kuin voimme hyväksyä että pikku pilteistämme on kasvanut aikuisia.
Itse koen anoppini olevan loistava, hän on nainen joka on antanut minulle paljon hän ei suinkaan ole tavallinen anoppi ja voin ylpeänä kertoa hänestä muiden kiroillessaan omiaan. Tämä nainen on auttanut ja tukenut, jakanut viisaat neuvonsa viisaasti ja olen onnellinen siitä että olen saanut tavata hänet. Hän on taivaallisen taitava ja läsnäoleva mummu, äiti ja anoppi.

Nyt on lähdettävä hoitamaan kanoja.
Kuvia matkalta.