Miten voi olla suuressa päässä näin paljon toimintaa ja vielä tähän aikaan illasta huh huh eli pientä purkautumista tiedossa.
Yhdeksän vuotta sitten istuin melkeimpä kaikki lauantai illat enemmän tai vähemmän kosteissa merkeissä, milloin missäkin.
Tänä päivänä vietän jokaisen lauantai illan samoin kuin maanantai tai tiistai illan, hoitaen pieniä tyttöjäni. Törmään jokainen lauantai kuitenkin huolestuttavaan ilmiöön avattuani esim. Facebookin. Ilmiötä voisi kutsua vaikka nimellä, äärettömän tyhmää humaluuden hakua ja sillä kerskailua kuvin ja lukuisin viestein, josta ilmenee kuinka aikuiset ihmiset ihannoivat alkoholin käyttöä ja käyttäjiä.
Joku lapseton ihminen voi tietysti olla yhtä kyllästynyt (en ole kyllästynyt vaan hämmentynyt ja pettynyt ) meidän lukuisten vanhempien tilapäivityksiin pienistä kullan nupuistamme ja yhteisistä kasvun hetkistä.
Valitettavasti kuviin ja päivityksiin jossa käsitellään sitä kuinka kaljan juominen on sika siistiä ja jollain tavalla ihailtavaa ei syyllisty vain lapsettomat ihmiset.
Tai voihan se olla että ne on vaan ne mun kaverit ja kaverien kaverit jotka sattuvat harrastamaan kyseisiä päivityksiä? Jos asia on näin,on varmaan parempi tsekata kaverilistat läpi.
Luen vaikka mielummin "elämä on syvältä mari mari päivityksiä".
Edellisistä postauksista voi varmaan päätellä että oon viime viikot pohtinut tulevaisuutta.
Yhdeksän vuotta sitten istuin melkeimpä kaikki lauantai illat enemmän tai vähemmän kosteissa merkeissä, milloin missäkin.
Tänä päivänä vietän jokaisen lauantai illan samoin kuin maanantai tai tiistai illan, hoitaen pieniä tyttöjäni. Törmään jokainen lauantai kuitenkin huolestuttavaan ilmiöön avattuani esim. Facebookin. Ilmiötä voisi kutsua vaikka nimellä, äärettömän tyhmää humaluuden hakua ja sillä kerskailua kuvin ja lukuisin viestein, josta ilmenee kuinka aikuiset ihmiset ihannoivat alkoholin käyttöä ja käyttäjiä.
Joku lapseton ihminen voi tietysti olla yhtä kyllästynyt (en ole kyllästynyt vaan hämmentynyt ja pettynyt ) meidän lukuisten vanhempien tilapäivityksiin pienistä kullan nupuistamme ja yhteisistä kasvun hetkistä.
Valitettavasti kuviin ja päivityksiin jossa käsitellään sitä kuinka kaljan juominen on sika siistiä ja jollain tavalla ihailtavaa ei syyllisty vain lapsettomat ihmiset.
Tai voihan se olla että ne on vaan ne mun kaverit ja kaverien kaverit jotka sattuvat harrastamaan kyseisiä päivityksiä? Jos asia on näin,on varmaan parempi tsekata kaverilistat läpi.
Luen vaikka mielummin "elämä on syvältä mari mari päivityksiä".
Edellisistä postauksista voi varmaan päätellä että oon viime viikot pohtinut tulevaisuutta.
Muutto Pohjois- karjalasta takaisin suur kaupunkiin oli askel joka tuntui oikealta mutta entä nyt. Sopeutuminen on ollut suht vaikeaa ja olen tullut katumapäälle.
Miks musta tuntuu etten löydä paikkaa mihin kuulua, eikä se tietenkään haittaisi jos olisin vastuussa vain itsestäni, mutta miten muuttaminen ja paikanvaihdokset vaikuttavat lapsiin. Olisi lohduttavaa kuulla joltain täysjärkiseltä aikuiselta joka on lapsuudessaan muuttanut paljon,että ei se välttämättä jätä jälkiä. Huomaan usein vertailevani asioita päässäni ja toitottavani että tämäkin asia olisi helpompaa jos asuisit muualla kuin suurkaupungissa ja kerrostalossa.
Ja tottahan se on että Espoon ja Joensuun välillä on paljon eroja esim. siellä meillä olisi mahdollisuus jälleen asua omakotitalossa, ajatella miten olisi mukava taas päästää lapset ulos ilman että joka kerta tarvitsee pelätä jääkö joku auton alle tai seisotuttaa lapsia toppavaatteet päällä eteisessä odottamassa jotta jokainen on saanut puettua.
Omakotitalossa jokainen voi mennä omaa tahtia ulos. Ääh täytyy pohtia ja punnita elämää ja sen mahdollisuuksia.
Nyt on kömmittävä prinsessojen väliin nukkumaan.
( ja kyllä nukumme samassa sängyssä )
Nyt on kömmittävä prinsessojen väliin nukkumaan.
( ja kyllä nukumme samassa sängyssä )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti