Stabilon Easy Ergonomics kynistä

Buzzadorina olen päässyt siis testaamaan Stabilon Easy ergonomics kyniä jotka on siis suunniteltu tukemaan mm lapsen oikeaa kynäotetta ( lisää voit lukea täältä: http://raakkuen.blogspot.fi/2014/11/paketista.html Tytöt ovat ahkerasti piirrelleet viimeisen viikon kyseisillä kynillä.
Alkuun tyttöjä nauratti kynien hassut muodot ja siihen suunnitellut lovet jotka on tehty helpottamaan kynäotetta.
Alkuun tuntui hankalalta asettaa sormi siten että kynä tuntui hyvältä kädessä ja ekaluokkalainen sanoi että sormen asentoa käden puutuessa on hankala vaihtaa kynässä olevien lovien takia.
Mutta nopeasti neiti tottui ja homma alkoi sujua.

Myös pienemmät tytöt ,viisi ja kaksivuotias onnistuivat piirtelemään kynillä, vaikka kaksivuotias ei niin kynäotteesta piittaa.

Lasten mielestä värikynät tuntuivat hitusen painavimmilta kuin tavalliset värikynät.

Lyijytäytekynän mukana tullut teroitin koitui haasteeksi sillä kun annat ekaluokkalaisen teroittaa kynää josta roskaosuudeksi jää pelkkää lyijyä, on sotku taattu.
Pienet sormet olivat hetkessä mustat ja sormenjäljiltä valkoisessa pöydässä ei säästytty.
Pakkkauksen mukana tuli kyniä myös vasenkätisille ja koska perheestämme ei sen taidon omaavaa löytynyt ,päätettiin yhteistuumin lähettää kynät eteenpäin lasten kummitädille joka on taitava piirtelijä, joten sieltäkin suunnalta on tulossa käyttökokemuksia joita vertaan sitten omiin ja lasten.
Kyniä testattiin piirtelyyn sekä ekaluokkalainen teki myös viikon ajan läksyjä kyseisillä kynillä.
Ekaluokkalaisen mielestä kynät tuntuivat käteen hyviltä ja kynien muotoilu helpotti kirjoittamista sekä käden väsymistä tapahtui vähemmän.
Viisivuotias kiinnitti huomiota muunmuassa siihen että kynäpakkaus oli kiva kun siinä on helppo säilyttää kyniä ja kynät olivat myös hauskan näköisiä.

"äiti nää kynät on veikeen näkösiä sillee hauskasti" (viisi vuotias totesi nähdessään kynät)
"äiti, mun käsi ei oo vielä väsynyt kertaakaan" Seitsämän vuotiaan suusta läksyjen teko vaiheessa jossa kirjoitettiin samaa kirjainta monta kertaa, usein käsi väsyy)
"onks nää vähän painavampia kun tavan kynät?" (seitsämän vuotiaan suusta)
ÄÄk äiti kato mun sormia yök"  (seitsämän vuotiaan suusta lyijytäytekynän teroittamisen jälkeen)

Jos sinä haluat päästä testaamaan tuotteita voit liittyä Buzzadoreihin täältä http://www.buzzador.com/

Voimme iloisin mielin todeta kynien olevan oiva keksintö ja tulemme jatkossa ostamaan kyseisen tuoteryhmän tuotteita.

Kiitos!

Maanantain tuhinoita tiistaina

 EilinenAamu alko lupaavasti siten että pötköteltiin tyttöjen kanssa sängyssä ja pienin prinsessa raotti verhoa katsoakseen onko ulkona lunta. Ei kauaa tarvinnut pällistellä, mitenköhän tuolla on jo noin valoisaa, nopea vilkasu kelloon ja voi V.....  sehän on jo puol yheksän. Äkkiä kiskomaan loputkin sankarit sängyistään, niin tai no Kalevi sohvalta.
Muutamat ärräpäät tais kuulua sieltäkin suunnalta, ja voi sitä sinkoilun määrää kun kaikki yrittää etsiä nahkansa ympärille jotain lämmikettä. Ja kenellekkäs muulle ne miljoonat kysymykset esittäisikään kuin äidille, missä mun sukat, pesitkö sen ja sen mulle, onks aamupalaa.
Äkkiä pikapuurot ja leivät.
Lapset tunnetusti vihaavat kiirettä joten uhmaikäisen pukemis kiukuilta ei selvitty tälläkään kertaa mutta niin me vaan selvittiin ja päästiin päiväkodille vain 20min myöhässä.
Tänään on mennyt lepposammin ja kellokkin herätti suht ajoissa vaikka muutaman kerran torkutettiinkin.
onkohan se tää pimeys vai miksi aina vaan väsyttäisi?
Oon kärsinyt viimeiset kaksiviikkoa tästä helvetillisestä selkäkivusta ja nyt on ehkä aika luovuttaa ja marssia tälläviikolla lekuriin.
Illalla tiedossa lisätutkimuksia Jorvissa kun multa kuvataan kaulan verisuonia josta tuloksia myöhemmin.
Puhelinkin on ruvennut heräilemään tosin kuuluvuuksia ei vieläkään löydy mutta kuvien otto onnistuu.

Nyt on jatkettava arkiaskareita.

Paketista

Niinkuin aikaisemmin kerroinkin olen ryhtynyt Buzzadoriksi lisää voi lukea täältä http://raakkuen.blogspot.fi/2014/11/tuote-testaaja.html ja viime viikolla posti toi kotiin paketin joka sisälsi Stabilon Easy ergonomics experts kyniä.
Lapset innoistuivat paketin sisällöstä niin että olisivat ruvenneet piirtämään oitis, taisi kynien pakkaukset olla aika houkuttelevia.
Siirsin ja toppuuttelin lapsia ja lupasin että piirrämme koko viikonlopun kyseisillä kynillä.Heh
Stabilon Easy ergonomics expert kynät ovat siis suunniteltu erityisesti tukemaan ja auttamaan lastasi kirjoittamaan oikein. Kynien muotoilu ja keveys on suunniteltu myöskin lasten tarpeita ajatellen.
Ne on kehitelty yhdessä eri ikäisten lasten ,tutkijoiden ja opettajien kanssa. Niiden erityinen muotoilu tukee lapsen kynäotetta ja niitä on suunniteltu sekä oikea että vasenkätisille.
Paketti sisälsi:
Easyergo- lyijytäytekynät sekä oikea että vasen kätisille
Easygraph- lyijykynät myöskin sekä vasen että oikea kätisille
Easycolor -värikynät ja nekin siis vasen sekä oikea kätisille

Kynät näyttivät oikeasti aika houkuttelevilta ja odotan innolla lasten mielipiteitä ja taitaa äitikin päästä rustailemaan.
Paketti oli siis erityisen mieluinen yllätys perheeseen jossa etenkin ekaluokkalainen ja viisivuotias ovat innokkaita piirtäjiä. Ekaluokkalainen joka kirjoittaa paljon koulussa ja kotona, tarvitsee kunnon kynät jotta homma pysyisi mielekkäänä.

Kynien arvostelu siis tiedossa lähipäivinä.

Aamun toilailut

Aamu alkoi tutulla ja turvallisella koiran ulkoilutuksella, Kalevin ollessa torstaisin ja perjantaisin kotona on mulla Vilin kanssa rutkasti aikaa tehdä pitkä aamulenkki, paitsi tänään se tyssäsi lyhyeen. Rakastan metsässä kävelyä joten suunnattiin tänäkin aamuna metsän siimekseen ja siinä rämpiessä päätin pirauttaa rakkaalle veljelleni.
No lörpöttelin ja maasto ehti vaihtua siinä samassa hiukan vaikea kulkuisemmaksi ja yhtäkkiä tunsin jalkojeni alla jotain pehmeää ja tömps, näin sivusilmällä kun puhelin lensi kaaressa suoraan vieressä olevaan monttuun joka oli täynnä vettä.
Itse makasin maassa ja yritin nousta salaman nopeasti pelastamaan rakasta puhelintani. Noukittuani puhelimen lätäköstä kirosanojen lennellessä, näin päässääni hidastuksen tapahtumista ja repesin nauruun, olinhan juuri liukastunut jonkin epämääräisen ison otuksen jätti jöötiin.
Onneksi olin keskellä korpea sillä näky oli sen verran hulvaton, että olisi ollut kiusallista tehdä sama yleisön nähden.
Nauraa räkätin niin että pissa meinasi tulla housuun ja kaiken kukkuraksi rakas karvakaveri luuli sen olevan joku hurjaakin hurjempi leikki ja alkoi murista ja hyökkäillä leikkisästi kimppuuni. Siinä mä makasin keskellä metsää jätti jööti kengänpohjassa litimärkää puhelinta pidellen niin ja hyökäilevä koira kimpussani.
No nyt ei oo sit puhelinta, joten ei tarvitse tuntea ylimäärästä syyllisyyttä liiallisesta räpläämisestä saatika maksaa kalliita puhelinlaskuja. Kameraa jään kaipaamaan joten ennen kuin herra kapula taas toimii ei odotettavissa ole kuvia.
Nyt jatkan elämää odottaen seuraavaa hömellyksestä johtuvaa tapaturmaa heh!

Elämän tosiasioita

Oon viime aikoina miettinyt jälleen kerran omaa elämääni ja siinä sivussa pohtinut kauhulla ihmistä olentona ja sitä miten karussa maailmassa me eletään.
Tuntuu voimattomalta olla liian fiksu tajuamaan joitain elämän tosiasioita. On myös äärimmäisen vaikeaa ja tuskallista kun ei voi vaikuttaa tai muuttaa mitään vaikka tietää keinoja olevan tuhansia.
Kuinka minä, te tai he voimme tai voitte olla niin sokeita näkemään todellisuutta.
On surullista katsoa kuinka ihmiset kulkevat ikäänkuin sumussa tietämättöminä siitä mitä tulevaisuus tuo tulessaan.
Olenko ajatuksieni kanssa yksin vai  löydänkö sielunkumppanin joka jotenkuten ymmärtää huoleni tai tuskani?
Aamulla näen kadulla omaan napaansa tuijottavia ihmisiä, iltapäivällä näen myöskin omaan napaansa tuijottavia ihmisiä, illalla nuo samaiset ihmiset tyydyttävät huonoa omaatuntoaan ja pönkittävät itseään jakamalla Facebookissa sankarillisia tekojaan tai kävelevät töistä kotiin pää painuksissa, väsyneinä oman napansa tuijottamisesta.
Mihin on uskomista? Miksi naapurin mummon kauppakassien kantaminen on niin suuri sankarillinen teko että sitä on jaettava sosiaalisessa mediassa, ennenhän se oli arkipäivää. Mietteet saivat ehkä alkunsa keskustelusta jonka kävimme läpi rakkaan anoppini vierailessa meillä viikonloppuna.
Keskustelimme mm. nuorten alkoholin käytöstä ja siitä miksi pakkohoitoa ei toteuteta enemmän alkoholismin kanssa kamppaileville ihmisille.

On ymmärrettävää että jokainen äiti, isä tai mummo on huolissaan nykynuorten alkoholinkäytöstä, mutta hyvät toverit kyllä se mun mielestä on vaan yksinkertaista ja helppoa KATSOKAA PEILIIN ja miettikää onko omassa kasvatustavassa parantamista.( enkä väitä että itse olisin vuoden mutsi) Olisikohan aika kaivaa esille se kapinallinen puoli itsestä ja lopettaa se säälittävä muiden mielistely. Ei kaikkien tarvitse olla samaan muottiin veistetty.

Kaikki lähtee siitä kun lapsi syntyy ja alkaa kehittyä omaksi iralliseksi olennoksi.
Mietein itseäni ja kokemuksia omasta lapsuudestani on sanomattakin selvää että jos lapsi alle kahden vuoden ikäisenä revitään erilleen äidistään ja palautetaan kahden kuukauden kuluttua, kun mitään ei olisi tapahtunut ja vielä kotiin missä jo eteisessä kiljupöntön ja veren sekaisen hajun voi tunnistaa. Missä aikuiset ihmiset kinastelevat ja mätkivät toisiaan huomaamatta itsekkäältä käytökseltään pienen ihmisen tarpeita.
Ei ihme jos lapsesta kasvaa epätasapainoinen ihminen joka hakee hyväksyntää kaikelle kaikesta myös käyttämällä suuria määriä alkoholia ja muita päihteitä.
Samaa lapsen erottamista pienemmässä mittakaavassa tapahtuu päivittäin, jo se kun alle vuoden ikäinen sysätään päivähoitoon tai se että hän joutuu kokemaan ikävää päivittäin ollessaan erossa omista vanhemmistaan.
Ja vain siksi että äidin ja isän on pakko saada pitää farmariauto ja talo koska näyttäisi huonolta muuttaa vuokra-asuntoon ja kulkea työmatkat polkupyörällä, olisi karmivaa jos ei saisi omistaa tai pitäisi olla erilainen kuin muut tuttavaperheet.
Mietikäämme, lapset ovat pieniä vain kerran, vain kerran.
Mksi teemme lapsia jos meidän täytyy luovuttaa ne hoitoon. Moni lapsi viettää hoidossa n.40 tuntia viikossa ( esim. 8.00-16.00) usein pidempiäkin päiviä. Kotona oloon jää 128 tuntia niistä 128:sta tunnista oletetaan että lapsi nukkuu n.86 tuntia viikossa. Jää vanhempien kanssa oloon n.42 tuntia. Tästäkin ajasta lapset saattavat vietää usein viikonloput isovanhempien luona, herää kysymys kenellä on kasvatusvastuu. Vanhempien kanssa vietetyt tunnit ajallisesti ovat siis minimaaliset ja kasvatusvastuu jää nukutuksia lukuunottamatta päivähoitopaikalle. Luulisi päättäjien satsaavan henkilökunnan määrään ja päivähoidon laatuun jotta tulevaisuuden kansalaisistamme tulisi kunnon kansalaisia.

Jos naapurin Maija pukee lapselle toppapuvun lokakuussa kun lämpöasteita on viisi, niin ei se tarkoita että kaikkien lähikortteleissa asuvien mammojen, jotka käyvät samassa puistossa on puettava lapselleen toppapuku, vain siksi ettei se antaisi Maijalle ja muille kuvaa että et huolehdi kullan-nupustasi.  Mielummin raahaat kuumissaan kiljuvan lapsukaisen puistoon jotta muut saavat nähdä että sinäkin huolehdit.
Tai ei sinun isänä ole pakko pitää kovaa kuria kotona vain sen takia ettet antaisi työkaverillesi huonoa kuvaa perheestäsi tai auktoriteetistasi heidän vieraillessaan luonanne kerran vuodessa.
Entä jos lapsesi haluaa pukea kouluun tai päiväkotiin edellispäivänä olleen paidan joka on edelleen kuin kaapista vedetty ( ei siis tahroja niinkun yleensä) mutta, mietit mielessäsi mitä lapsesi kaverit, saatika opettaja ajattelee jos lapsella on sama paita kuin eilen. Hui kauhistus heillä ei varmaan pestä pyykkiä.
Ei sinun ole pakko palata työelämään äitiysloman päätyttyä vain siksi että näinhän muutkin tekevät.
Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia ei meidän tehtävänämme ole miellyttää vain muita jolloin unohdamme mikä oikeastaan on tärkeää.

Kylläpä helpotti huh huh ristiriitaista ja sekavaa näin mun pään sisällä tänään.

Mitä sun pään sisällä liikkui tänään?

Palataan!

Tuote testaaja

Niin minä kuin moni muukin bloggaaja ja vähemmän bloggaaja on luultavasti kuullut tuotetestaajista ja niiden eduista.
Liityin muutama kuukausi sitten itsekkin tuotetestaajien maailmaan Buzzador palvelun avulla.
Budzzadorina pääsen testaamaan erillaisia tuotteita osallistumalla kampanjoihin ja jakamalla rehellisen arvioni tuotteista kuluttajana.
Tarkoituksena on jakaa omat ja myös läheisten mielipiteet erillaisista tuotteista.
No mitenkä kampanjoihin pääsee mukaan? Rekistöröitymällä kerrot itsestäsi ja mielenkiinnon kohteistasi ja mikäli sopiva kampanija alkaa ja sovit profiililtasi joukkoon saat kutsun sähköpostitse.
Tuote lähetetään sinulle kotiin ja sitoudut testaamaan ja arvioimaan tuotteen jonka jälkeen saat luonnollisesti sen ilman lisämaksuja.
Budzadorina voit ilmottautua ilmaisiin kampanijoihin sekä halutessasi myös arvokkaampien tuotteiden testaajaksi jolloin voit lunastaa kyseisen tuotteen edulliseen kamppanija hintaan.

Itse olen päässyt mukaan jo kahteen kampanjaan josta arvosteluni tulen jakamaan myös täällä blogissa. Tänään kotiin saapui mm. Stabilo easy ergonomics experts-kyniä joista kerron enempi lisää kunhan päästään lasten kanssa kunnolla testailemaan.
Jos kiinnostuit mitä buzzaaminen on voit käydä lukemassa lisää osoitteessa budzador tai rekistöröitymään pääset täältä https://www.buzzador.com/buzzador/index.php?file=u-signup

Ps. älkää peljätkö : )

Juhlat juhlittu

Nyt on juhlat juhlittu ja perheessämme elää yksi viisivuotias pikku neiti.
Juhlat olivat mielestäni oikein onnistuneet vaikkei juhlakalu halunnut paikalle kuin mummun ja kummitädin.
Jotta juhlista tulisi ikimuistoiset ja jäisivät mieleen päätin järjestää neideille aarteen etsintää.
Kirjoitin pienille paperi lappusille vihjeitä joiden avulla aarre löytyisi.
Aarre jahti meni jota kuinkin näin:
Ensimmäinen lappunen ( joka luonnollisesti vain ilmestyi käytävän matolle): Hei olen muutanut kotiinne ja toin tullessani lahjan, oikean aarteen. Te saatte tehtäväksenne etsiä sen vihjeiden avulla.
Ensimmäinen vihje löytyy sieltä missä painatte päänne tyynyyn. (Sänky)

vihje 2. Isä ja äiti juovat aamuisin
( kahvinkeittimen alla)
Vihje 3. Rapistelevat otukset ( gerbiilien terraario, hiukan jännitti ehtivätkö kaverit nakertaa vihjelapun silpuksi)
Vihje 4. Piparkakut paistuvat ( uuni)
Vihje 5. Joskus kuumakin voi tulla( sauna)
Vihje 6. Löytyy usein kylmääkin kylmempiä asioita (pakastin)
Vihje.7 tikittävän takana ( seinäkellon takana)
Vihje 8. Nyt olette jo todella lähellä seuraava vihje löytyy ystäväni kallen kainalosta ( kalle on citymarketista ostettu pieni joulutonttu)
Vihje 9. laitetaan pienen siskon jalkaan jottei kakka lattialle valu
( laatikko jossa säilytetään vaippoja)
Vedettyään laatikkoa tytöille paljastui aarrelaatikko ja tarkoitus oli myös että tytöt huomaisivat viestien kirjoittajan (citymarketista ostettu isompi joulutonttu) mutta jostain syystä tytöt rupesivat innoissaan penkomaan arkkua, joka oli täynnä erillaisia askartelutarvikkeita ja suklaarahoja, eivätkä huomanneet tonttua. Tällä välin minä varovasti nostin tontun niin että se kurkisti laatikosta ja Kalevi tokaisi kovaan ääneen että, hei olikohan se viesti tolta, osoittaen tonttua. Tyttöjen ilmeet oli kyllä näkemisen arvoiset, neitejä ihmetytti kovin miten he eivät olleet huomanneet tonttua kun löysivät aarrearkun.
Lisäksi kirjoitin arkun sisälle viestin jossa luki: Hienosti etsitty tässä aarteenne, hyvää syntymäpäivää! hauska tavata minä olen kotitonttu Reino.
Meillä lapset uskovat tonttujen olevan olemassa ja tämä vahvisti vielä enemmän uskoa. Aino oli jopa niin tohkeissaan,että ilmoitti kovaan äänen haluavansa että Reino-tonttu olisi hänen isänsä, se on kuulemma niin kiltti kun toi niin hienon aarteen. Olisihan sitä voinut kunniat itselleenkin ottaa,mutta tarkoitus oli ilahduttaa päivänsankaria.
Loppu ilta rustailtiin kiitos korttia Reinolle ja siitä lähtien Reinon paikka on ollut kainalossa.
Maailman paras tonttu.

Reino ja Kalle     

En oo koskaan ollut mikään leipuri hiiva ja kakkujen teko on aina ollut haaste, mutta onneksi lapset eivät välitä vaikka kermat olisi vähän sinne sun tänne, niinku mulla tuppaa aina olemaan.

Leivoin perus suklaa kakkupohjan kertaa kaksi ja lysäytin ne päällekkäin. Täytteeksi ei saanut tulla hilloa joten taioin väliin valkosuklaa moussen ja hyvin upposi.

Seuraavaksi juhlitaankin gerbiileitä ja Viliä ja voi olla että jyvä tai nakkikakku luonnistuu multakin eritavalla heh!

nyt on lähettävä ulkoilemaan palataan!

Ei herkkä nahkaisille (paskapostaus)

Viimeiseen kahteen vuorokauteen on kuulunut mm paljon kanssakäymistä erillaisten eritteiden parissa ja tästä syystä omakin maha on hiukan epävarman oloinen.
Pikku Lotta heräsi aamuuniltaan kuumeisena Maanantaina ja sen jälkeen alkoi tavaraa tursuta ja loppua ei tunnu näkyvän.
Sääliksi käy niin pientä lasta kuin kanssa asujia sillä paskaa on kirjaimellisesti ollut paljon ja niissäkin paikoissa jossa sitä ei toivoisi tapaavansa kuten matot, sänky jne.
Vaippoja on kulunut runsaasti ja tiheästä tahdista johtuen parhaatkaan pampperssit eivät riittäisi takaamaan siisteyttä.
Nukkuminen on asia jota jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan ja se kolmaskymmenes herätys ja vaipan vaihto on suoraan sanoen perseestä, silmä alkaa väkisin painua kiinni ja on turvauduttava kello kolmen kahviin.
Ja olisihan se luksusta jos tavaraa tulisi vain yhdestä päästä, mutta ei ,kyllä sitä on tullut kummastakin päästä ihan riittämiin. Yrjön ja paskan lisäksi pienestä söpöstä nenästä tulee paksua vihreää räkää.
No jos joku, niin koira tuntuu olevan innoissaan uusista hajuelämyksistä ja ilmoittaa takuu varmasti kuono taaperon takapuolessa kiinni mikäli tavaralähetys on jälleen saapunut.
Pikkuinen suloinen tyttäreni kulkee silmät ristissä, löysät housuissa ympäri asuntoa pyyhkien räkästä nenäänsä ohimennen, milloin sohvaan, mattoon tai äidin lahkeeseen.
Huushollissa on tiedossa siis super siivous lattiasta kattoon jotta saadaan pöpöt häädettyä.
Viikonloppuna olisi tarkoitus juhlia keskimmäisen neidin viisivuotis syntymäpäiviä ja aijon takuuvarmasti käyttää anopin vierailun hyväkseni nukkumalla pitkät päiväunet.
Jokaisesta asiasta on yritettävä etsiä jotain positiivista ja tällä hetkellä se on varmaankin se, että viime keväisen oksennustauti epidemian sijaan kotona on vain yksi eritteitä levittävä yksilö, viiden sijaan. Niin ja koira on oppinut käskyn EI OTA. Sillä viime keväänä se oli niin pieni, että yrjön lennettyä lattialle ja mun noutaessa siivous vehkeitä oli koira syönyt palatessani jo puolet satsista yök.
Toivotaan nyt että meihin muihin ei tartu, vaikka yleensä lasten parannuttua me aikuiset sairastamme samaan aikaan ja voitte vain kuvitella miltä täällä silloin näyttää, hoitoapua kun liiemmin on tarjolla. Pitäkäämme sormet ja varpaat ristissä että säästymme tältä kauhealta taudilta.
Palaillaan kun ylimääräinen erittäminen on ohitse.

Ps.pahoittelut suorapuheisuudesta ja kirjotusvirheistä, parempi painua vaakatasoon sen verran silmät harottaa

Sairastelua ja hankintoja

Aamu alko normaalisti koiran lenkitys ja lapset kouluun ja hoitoon.
Pika käynti ruokakaupassa ja sit himaan tekee sapuskaa. Pikku prinsessa nukahti matkalla kauppaan ja aavistelin jo sitä mikä kotona varmistui, nimittäin mittarin lukemat kohosivat uhkaavasti lähemmäs 39 astetta. Voi pientä no nyt on pötkötelty rauhassa. Itsellä toinen silmä turvoksissa ja kipeä kenties silmätulehdus.
Eipähän tarvitse miettiä mitä tehdä tänään.
Meillä sairastetaan normaalisti erittäin harvoin ja valitettavasti päiväkotielämän alettua olemme olleet useammin kipeinä, etenkin pikku Lotta.
Loppuun kuva uusista kengistä joita oon jo pidemmän aikaan etsiskellyt. En oo oikeen mikään korkokenkä kopsuttelija
( en vaan hallitse taktiikkaa ja kävely näyttää teennäiseltä) joten oon etsiskellyt hiukan matalampia kiilakorko kenkiä ja kun ne vihdoin löysin, oli ne saatava. Nämä siis hankittu huutonetistä hurjaan 14e hintaan. Mun mielestä riittävän korkeat ja superhyvät jalassa. Väritoiveina oli ruskea, mutta musta tää harmaakin on ihan kiva kuhan silmä tottuu. Huusin itselleni myös onlyn ruskean nahkatakin ja lodulille ticketin puvun josta kuvia myöhemmin.
Nyt hoivaamaan pientä potilasta.

Hitusen turvonnut ja vetistävä silmä

Isänpäivän mutinoita

Hyvää isänpäivää maailman parhaalle isälle, luki viestikentässä tänä aamuna niin minun, kun varmaan monen muunkin puhelimessa.
Mietin hetken ennen kuin painoin lähetä nappia, sillä en ole kuullut isästä moneen kuukauteen jos kännisiä itsesääli viestejä ei huomioida. Herra on vetänyt keittoa kesäkuusta lähtien ja loppua ei näy.
Olen edelleen vihainen ja katkera kuinka aikuinen ihminen voi toistaa virheensä aina vaan uudestaan. Eikö riittänyt se että hän hylkäsi minut, mutta ei nyt hän on hylännyt omat lapsenlapsensakkin.
Joo tiedetään alkoholismi on sairaus ja blää blää blää mutta millainen ihmisen täytyy olla ettei hän hae apua ongelmaansa.
Miksi se on niin vaikeaa?
No joo itsekkin viinan kanssa lätränneenä tiedän ettei se helppoa ole mutta jos motivaationa on omien lastensa hyvinvointi luulisi ettei kahdesti tarvitse miettiä kumpi on tärkeämpää.
Olen kiitollinen siitä että omilla lapsillani on maailman paras isä ja ettei heidän tarvitse isänpäivän lähestyessä miettiä päiväkodissa ja koulussa, että kenelle sen kortin taikka lahjan tekisi.
Tänä aamuna meidän sohvalta heräsi iloinen mies. Iloisten lasten ja hienojen lahjojen ja suukkojen kera aloitettiin taas hieno päivä.
Saan olla myös iloinen että isäni on yhä elossa, vaikka ei olekkaan läsnä sillä tiedän ettei kaikilla näin ole, joten koen väärin valittaa asiasta sen enmpää.
Viime viikolla tein taas loistavia löytöjä  huutonetistä ja perjantaina kotiin saapui muutama yllätyspaketti ja niistä lisää huomenna.
Pienin prinsessa nukahti jo yöunille ja on aika hemmotella perheen miehiä eli ensin on vuorossa karvaisen kaverin juoksuttaminen koirapuistossa ja sen jälkeen voisi nautiskella laatuajasta isomman ja vähemmän karvaisen miehen kanssa.
Kirjoittamisen takkuamisen vuoksi toivoisin että jos sinulla tulee mieleesi jokin mukava aihe josta haluaisit minun kirjoittavan laita ihmeessä kommenttia, huomioin mielelläni toiveita.
Niin ja hyvää isän päivää kaikille iseille tasapuolisesti.

Ystävyydestä

Mitä ystävyys on? Entä kaveruus? Eroavatko ne toisistaan?
En koe olevani maailman sosiaalisin ihminen.(johtuen paniikkihäiriöstäni) Mulla ei todellakaan ole koskaan ollut kavereita tai ystäviä liiaksi asti.
Olen aina valinnut seurani tarkasti ja luottamukseni täytyy ansaita.
Olen luultavammin, ehkä sellainen hieman ujo ja varauksellinen.
Porukassa mä aina ensin katselen ja arvioin ja joskus olen kuullut näyttäväni jopa vihaiselta ollessani epävarma. ( toisin sanoen tuijotan ja murisen)
Olen auttamattoman kiltti ja helposti hyväksikäytettävissä ja tästä syystä olen oppinut olemaan varuillani.
Mielestäni jokainen ansaitsee edes yhden ystävän sellaisen johon voi luottaa kuin kiveen, sellaisen joka ei hylkää ja on läsnä silloin kun kaipaat olkapäätä oli asia mikä tahansa.
Kaveruuttahan on monenlaista mutta mielestäni ystävyyttä vain yhdenlaista.
Onhan mulla kavereita ja hyvänpäivän tuttuja mutta ystäviä vain yksi.
Meitä ei erota mikään. Vuosien saatossa olemme kasvaneet kiinni toisiimme, osaamme lukea toisiamme tai niin ainakin luulen.
Toivon sen kestävän ja vaikka välillämme olisi tuhansia kilometrejä ja puhumattomia hetkiä voimme aina jatkaa, jatkaa siitä mihin jäimme.


Mitä ystävyys merkitsee sinulle? Millainen on hyvä ystävä?

Viikko on mennyt taas huijauksessa ja tuntunut syksyisen painavalta johtuen ehkä osittain pimeydestä. Viikkoon mahtui paljon hyvää muun muuassa monen monta ihanan ihanaa vääntöä uhmaikäisen kanssa ja taas hän on oppinut jotain uutta.
Olen onnellinen että nassikat kokevat olonsa turvalliseksi ja voivat tästä syystä ilmaista tunteitaan vaikka kiljuminen ja ovien paiskominen ei aina niin herkkua olekkaan.
on ajateltava positiivisesti vaikkei se aina helppoa ole.
Huomasinpa muuten olevani tänä vuonna unohtanut joulun tulon kokonaan, kunnes eilinen kauppareissu sai mut tajuamaan että hittovie sehän on jo ensi kuussa ja minä joka yleensä ostan ensimmäiset joululahjat heinäkuussa, en ole hommannut yhden ainutta pakettia.
No ei hätää kyllähän sitä ehtii, kaupathan on auki vielä jouluaattonakin, joten hoitakoon muut ruuhkaisissa kauppakeskuksissa pyörimisen, mä kipitän sitten jouluaatto aamuna lähi siwaan ostoksille heh!
Tänä vuonna vietetään joulua ihan vaan kotona, omalla porukalla ilman stressaavia junamatkoja painavien joululahjakassien ja kiljuvien sokerihumalaisten lasten kanssa.
Joten rakas sääukko siellä ylhäällä jos viitsit niin tiputtaisitko muutaman hiutaleen tai oikeastaan muutaman miljoona hiutaletta tänne eteläänkin, jotta saataisin hitusen joulutunnelmaa lisää.
 No joo mä mutta nyt mä painun vällyjen väliin tai oikeastaan kahden pikkutytön väliin mikäli mahdun.

Palaillaan.

ps. joo ostettiin pikkuneidille sänky, mutta sängyn mukana ei tullut ohjeita miten sen saa nukkumaan siellä? heh
unissakävelevä neljävuotias löytää kuin löytääkin aina viereen vaikka pilkkopimeässä.

VILI

Hei olen Vili, sekarotuinen miehenalku. Rotuina minussa on kääpiösnautseria,kääpiövillakoiraa,länsiylämaanterrierriä,chihuahua, ja cottonia.
Olen syntynyt 16.3.2014 eli olen kohta kahdeksan kuukautta vanha.
Saavuin nykyiseen perheeseeni kahdeksan viikon ikäisenä ja ennen sitä asustelin Oulun korkeudella.
Olen äitini ainut pentu enkä siksi oikein alkuun hoksannut kuinka toisten koirien kanssa ollaan.
Pienempänä rakastin purra käsiä ja etenkin lasten pieniä nakkisormia hah.
omistajallani oli melkoinen homma saada minut kuriin mutta lopulta huomasin että on viisaampi lopettaa ajoissa.
Tykkäsin myös vääntää neljän tunnin välein mojovat tortut omistajaperheeni karvalanka matoille sekä lirutella minne sattuu olinhan sentään pieni.
noin. kolmen ja puolen kuukauden iässä päätin kuitenkin että olisi viisaampi tehdä tarpeet vain ulos, olihan se jotenkin hiukan noloa.
Nykyään rakastan perhettäni vaikka välillä meno on makuuni hiukan villiä, silloin painun toiseen huoneeseen jossa saan ottaa nokoseni rauhassa.
Rakastan lapsia ja heidän kanssaan touhuamista. Rakastan myös ruokaa varsinkin jos se ei ole koiran ruokaa niin ja kakkavaippojen jumalaista makua ei sovi unohtaa.
Ulkona minusta on hurjan hauskaa jahdata kaikkea mikä liikkuu ja ennen tykkäsin räyhätä remmissä, se oli minun tapani tervehtiä silloin kun jännitin. Nyt emäntä on opettanut ettei tarvitse turhaa jännittää ja rähjätä ja hyvästä käytöksestä saattaa joskus saada jotain herkkua, ei tosin aina, mutta silti kannattaa yritää.
Osaan jo monen monta perus juttua kuten erillaisia käskyjä maahan, istu ,paikka jne.
Tosin joskus turha pomottaminen ottaa minua päähän varsinkin silloin jos en saa palkintoa tarpeeksi nopeasti.
Mutta kaikin puolin olen kelpo veijari ja kaiken lisäksi komea kuin mikä.

Syksyisin terveisin:Viltsu eli Vili

Tauon jälkeen elämä jatkuu

Viime päivinä on tuntunut tosissaan että vuorokaudessa on liian vähän tunteja ja kirjoittaminen on jäänyt vähälle.
Vaikka en ole viimeaikoina kirjoitellut yhtä ahkerasti ei elämämme ole silti pysähtynyt vaan päinvastoin kiirettä riittää.
Pienimmäinen on ottanut elämässään ison askeleen, jättämällä päiväunet pois, kiva sinänsä mutta päivän omaa lepohetkeä on vaikea löytää.
No iltaisin nukahdetaan jo seitsämältä joten koiran kanssa on enemmän aikaa puuhastella.
Syömiset ovat menneet taas miten sattuu vaikka, liikuttua on tullut enemmän kuin tarvisikaan.
Haaveena olisi aloittaa taas salilla käynti kuhan sopiva rauhallinen paikka löytyy
( saa ehdottaa) ja vuorokauteen ilmestyy sopiva rakonen.
Oon aina vihannut kiirettä ja siksi nykyinen elämän tyyli on hanurista, on siis aika miettiä mistä nipistää lisä aikaa ja mikä on oikeasti tärkeää.
Joku voisi ihmetellä miten kotiäidin arki voi olla kiireistä jos itse ei ole kokemusta, mutta voin vaan vannoa että se on mahdollista.
No viime päivinä olen kuitenkin saanut hankittua lapsille talvikamppeita, koulutettua karvaturria ja tulihan se halloweenkin vietettyä lasten ehdoilla.
( peloteltiin lapsia niin ettei uni meinannut illalla tulla hah) ei vaines lapset saivat leipoa mieleisensä muffinssit ja söimme jokavuotiseksi perinteeksi muodostunutta pizzakättä käsijuoman kera, kummitus mokkapaloja unohtamatta, eli se siitä terveellisestä ruokavaliosta.
Mutta nyt on lähettävä tuonne sateeseen karvaisen lapsen kanssa. palaillaan!

ps. pahoittelut huonoista kuvalaaduista yritämme parantaa