EilinenAamu alko lupaavasti siten että pötköteltiin tyttöjen kanssa sängyssä ja pienin prinsessa raotti verhoa katsoakseen onko ulkona lunta. Ei kauaa tarvinnut pällistellä, mitenköhän tuolla on jo noin valoisaa, nopea vilkasu kelloon ja voi V..... sehän on jo puol yheksän. Äkkiä kiskomaan loputkin sankarit sängyistään, niin tai no Kalevi sohvalta.
Muutamat ärräpäät tais kuulua sieltäkin suunnalta, ja voi sitä sinkoilun määrää kun kaikki yrittää etsiä nahkansa ympärille jotain lämmikettä. Ja kenellekkäs muulle ne miljoonat kysymykset esittäisikään kuin äidille, missä mun sukat, pesitkö sen ja sen mulle, onks aamupalaa.
Äkkiä pikapuurot ja leivät.
Lapset tunnetusti vihaavat kiirettä joten uhmaikäisen pukemis kiukuilta ei selvitty tälläkään kertaa mutta niin me vaan selvittiin ja päästiin päiväkodille vain 20min myöhässä.
Tänään on mennyt lepposammin ja kellokkin herätti suht ajoissa vaikka muutaman kerran torkutettiinkin.
onkohan se tää pimeys vai miksi aina vaan väsyttäisi?
Oon kärsinyt viimeiset kaksiviikkoa tästä helvetillisestä selkäkivusta ja nyt on ehkä aika luovuttaa ja marssia tälläviikolla lekuriin.
Illalla tiedossa lisätutkimuksia Jorvissa kun multa kuvataan kaulan verisuonia josta tuloksia myöhemmin.
Puhelinkin on ruvennut heräilemään tosin kuuluvuuksia ei vieläkään löydy mutta kuvien otto onnistuu.
Nyt on jatkettava arkiaskareita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti