keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Juhlat juhlittu



Nyt on juhlat juhlittu ja perheessämme elää yksi viisivuotias pikku neiti.
Juhlat olivat mielestäni oikein onnistuneet vaikkei juhlakalu halunnut paikalle kuin mummun ja kummitädin.
Jotta juhlista tulisi ikimuistoiset ja jäisivät mieleen päätin järjestää neideille aarteen etsintää.
Kirjoitin pienille paperi lappusille vihjeitä joiden avulla aarre löytyisi.
Aarre jahti meni jota kuinkin näin:
Ensimmäinen lappunen ( joka luonnollisesti vain ilmestyi käytävän matolle): Hei olen muutanut kotiinne ja toin tullessani lahjan, oikean aarteen. Te saatte tehtäväksenne etsiä sen vihjeiden avulla.
Ensimmäinen vihje löytyy sieltä missä painatte päänne tyynyyn. (Sänky)
vihje 2. Isä ja äiti juovat aamuisin
( kahvinkeittimen alla)
Vihje 3. Rapistelevat otukset ( gerbiilien terraario, hiukan jännitti ehtivätkö kaverit nakertaa vihjelapun silpuksi)
Vihje 4. Piparkakut paistuvat ( uuni)
Vihje 5. Joskus kuumakin voi tulla( sauna)
Vihje 6. Löytyy usein kylmääkin kylmempiä asioita (pakastin)
Vihje.7 tikittävän takana ( seinäkellon takana)
Vihje 8. Nyt olette jo todella lähellä seuraava vihje löytyy ystäväni kallen kainalosta ( kalle on citymarketista ostettu pieni joulutonttu)
Vihje 9. laitetaan pienen siskon jalkaan jottei kakka lattialle valu
( laatikko jossa säilytetään vaippoja)
Vedettyään laatikkoa tytöille paljastui aarrelaatikko ja tarkoitus oli myös että tytöt huomaisivat viestien kirjoittajan (citymarketista ostettu isompi joulutonttu) mutta jostain syystä tytöt rupesivat innoissaan penkomaan arkkua, joka oli täynnä erillaisia askartelutarvikkeita ja suklaarahoja, eivätkä huomanneet tonttua. Tällä välin minä varovasti nostin tontun niin että se kurkisti laatikosta ja Kalevi tokaisi kovaan ääneen että, hei olikohan se viesti tolta, osoittaen tonttua. Tyttöjen ilmeet oli kyllä näkemisen arvoiset, neitejä ihmetytti kovin miten he eivät olleet huomanneet tonttua kun löysivät aarrearkun.
Lisäksi kirjoitin arkun sisälle viestin jossa luki: Hienosti etsitty tässä aarteenne, hyvää syntymäpäivää! hauska tavata minä olen kotitonttu Reino.
Meillä lapset uskovat tonttujen olevan olemassa ja tämä vahvisti vielä enemmän uskoa. Aino oli jopa niin tohkeissaan,että ilmoitti kovaan äänen haluavansa että Reino-tonttu olisi hänen isänsä, se on kuulemma niin kiltti kun toi niin hienon aarteen. Olisihan sitä voinut kunniat itselleenkin ottaa,mutta tarkoitus oli ilahduttaa päivänsankaria.
Loppu ilta rustailtiin kiitos korttia Reinolle ja siitä lähtien Reinon paikka on ollut kainalossa.
Maailman paras tonttu.

Reino ja Kalle     


En oo koskaan ollut mikään leipuri hiiva ja kakkujen teko on aina ollut haaste, mutta onneksi lapset eivät välitä vaikka kermat olisi vähän sinne sun tänne, niinku mulla tuppaa aina olemaan.
Leivoin perus suklaa kakkupohjan kertaa kaksi ja lysäytin ne päällekkäin. Täytteeksi ei saanut tulla hilloa joten taioin väliin valkosuklaa moussen ja hyvin upposi.
Seuraavaksi juhlitaankin gerbiileitä ja Viliä ja voi olla että jyvä tai nakkikakku luonnistuu multakin eritavalla heh!
nyt on lähettävä ulkoilemaan palataan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti