Ystävyydestä

Mitä ystävyys on? Entä kaveruus? Eroavatko ne toisistaan?
En koe olevani maailman sosiaalisin ihminen.(johtuen paniikkihäiriöstäni) Mulla ei todellakaan ole koskaan ollut kavereita tai ystäviä liiaksi asti.
Olen aina valinnut seurani tarkasti ja luottamukseni täytyy ansaita.
Olen luultavammin, ehkä sellainen hieman ujo ja varauksellinen.
Porukassa mä aina ensin katselen ja arvioin ja joskus olen kuullut näyttäväni jopa vihaiselta ollessani epävarma. ( toisin sanoen tuijotan ja murisen)
Olen auttamattoman kiltti ja helposti hyväksikäytettävissä ja tästä syystä olen oppinut olemaan varuillani.
Mielestäni jokainen ansaitsee edes yhden ystävän sellaisen johon voi luottaa kuin kiveen, sellaisen joka ei hylkää ja on läsnä silloin kun kaipaat olkapäätä oli asia mikä tahansa.
Kaveruuttahan on monenlaista mutta mielestäni ystävyyttä vain yhdenlaista.
Onhan mulla kavereita ja hyvänpäivän tuttuja mutta ystäviä vain yksi.
Meitä ei erota mikään. Vuosien saatossa olemme kasvaneet kiinni toisiimme, osaamme lukea toisiamme tai niin ainakin luulen.
Toivon sen kestävän ja vaikka välillämme olisi tuhansia kilometrejä ja puhumattomia hetkiä voimme aina jatkaa, jatkaa siitä mihin jäimme.


Mitä ystävyys merkitsee sinulle? Millainen on hyvä ystävä?

Viikko on mennyt taas huijauksessa ja tuntunut syksyisen painavalta johtuen ehkä osittain pimeydestä. Viikkoon mahtui paljon hyvää muun muuassa monen monta ihanan ihanaa vääntöä uhmaikäisen kanssa ja taas hän on oppinut jotain uutta.
Olen onnellinen että nassikat kokevat olonsa turvalliseksi ja voivat tästä syystä ilmaista tunteitaan vaikka kiljuminen ja ovien paiskominen ei aina niin herkkua olekkaan.
on ajateltava positiivisesti vaikkei se aina helppoa ole.
Huomasinpa muuten olevani tänä vuonna unohtanut joulun tulon kokonaan, kunnes eilinen kauppareissu sai mut tajuamaan että hittovie sehän on jo ensi kuussa ja minä joka yleensä ostan ensimmäiset joululahjat heinäkuussa, en ole hommannut yhden ainutta pakettia.
No ei hätää kyllähän sitä ehtii, kaupathan on auki vielä jouluaattonakin, joten hoitakoon muut ruuhkaisissa kauppakeskuksissa pyörimisen, mä kipitän sitten jouluaatto aamuna lähi siwaan ostoksille heh!
Tänä vuonna vietetään joulua ihan vaan kotona, omalla porukalla ilman stressaavia junamatkoja painavien joululahjakassien ja kiljuvien sokerihumalaisten lasten kanssa.
Joten rakas sääukko siellä ylhäällä jos viitsit niin tiputtaisitko muutaman hiutaleen tai oikeastaan muutaman miljoona hiutaletta tänne eteläänkin, jotta saataisin hitusen joulutunnelmaa lisää.
 No joo mä mutta nyt mä painun vällyjen väliin tai oikeastaan kahden pikkutytön väliin mikäli mahdun.

Palaillaan.

ps. joo ostettiin pikkuneidille sänky, mutta sängyn mukana ei tullut ohjeita miten sen saa nukkumaan siellä? heh
unissakävelevä neljävuotias löytää kuin löytääkin aina viereen vaikka pilkkopimeässä.