Viimeyö nukuttiin pätkissä pieneimmäinen on yhä tosi räkänen! No viisaana tuli mentyä aikasin nukkumaan joten olo on suht pirteä.
Eilen erehdyin lukemaan jälleen juttuja, mm kuuluisan Kristan tarinan sivulta. http://www.lokakuunliike.com/ kertomus tytöstä ja hänen äitinsä kokemuksia lastensuojelusta.
Itse 14 vuotta asiakkaana olleena näkemykseni ja kokemukseni ovat erillaiset.
Voihan se toki olla että asiat ovat oikeasti menneet niin paljon huonompaan suuntaan mutta hiukka epäilen.
Otan aina juttuja lukiessani huomioon kummankin osapuolen mielipiteen. Lukemassani jutussa tyttö kertoi avoimesti kuinka oli tullut kaltoin kohdelluksi.
Silloin kun minä olin murrosikäinen ja asuin lastenkodissa koin samoin ja kapinoin rajusti vastaan.
Syytin lastenkodin henkilökuntaa ongelmistani ja koin heidän auttavan minua väärin.
Koin murrosikäisenä, kaksi viiden viikon jaksoa eristyksissä ulkomaailmasta, paikassa joka oli suunniteltu ikäänkuin nuorten pysähtymispaikaksi. Kyseisessä paikassa oli tiukat säännöt ja esim. Puhelut läheisille oli rajoitettu yhteen puhelin soittoon illasta, puhelu sai kestää 10 minuuttia ja nekin vain tietyille kahdelle henkilölle, ulkoiluja suoritettiin koko viiden viikon aikana vain n.kolmesti valvotusti ohjaajan kanssa 15 min kerrallaan ja tämäkin oikeus oli vain jos muut asiat sujuivat. Muilla asioilla tarkoitan esim. Yleistä käyttäytymistä, koulunkäyntiä, yksilökeskusteluja, hiljaista tuntia.
Kyseisessä paikassa jokainen nuori suoritti säännöllisin väliajoin huumeseulan, vaikka nuori ei olisi koskaan käyttänyt mitään. Toimenpidehän suoritetaan valvotisti niin että yksi henkilö katsoo vierestä virtsaamistasi. Itse koin tämän epämielyttävänä mutta minkäs teet. Kyseisessä paikassa oli myös paljon puhuttu putka, (eristys selli) jonne en onneksi koskaan joutunut. Vaikka se silloin tuntui painajaiselta uskon sen kasvattaneen minua ihmisenä. Tässä tarinassa äiti oli hakenut sosiaaliviranomaosilta apua lapsensa päihteiden käytölle ja yksi asia johti toiseen. Nuorta oli pompoteltu paikasta toiseen ja lopuksi sijoitettu paikkaan jossa häntä oli kohdeltu kuulemma väärin. Perhe syyttää viranomaisia aika hurjin syytöksin ja mikäli nämä asiat pitävät paikkaansa on syytä pohdiskella viranomaisten resursseja ja valtuuksia. Juttu herättää monenlaisia tuntemuksia ja kysymyksiä, kuten mitä vanhemmat toivoisivat viranomaisten tekevän hakiessaan apua? Eivathän hekään taikureita ole. vanhemmat siirtävät vastuun nuoren hyvinvoinnista viranomaisille jotka ovat ihan yhtä avuttomia ja toimettomia näiden oirehtivien nuorten kanssa. Jonka jälkeen he kritisoivat keinoja joita laitoksissa käytetään.
Toki hoitotavoissa voisi olla parantamisen varaa ja hoitohenkilökunnan ylilyöntejä ei saisi missään nimessä sallia.
Valitettavasti valtio on työntänyt näppinsä säästötoimineen tähänkin osa alueeseen ja henkilökuntaa lastensuojelu laitoksissa on liian vähän, valvonta on huonoa ja tukipalveluista säästetään.
Väsyneet hoitajat ovat avuttomia ja ylemmältä taholta satelee vaatimuksia, sekä uusia lakipykäliä säädetään lisää.
Paineita luo myös vanhempien odotukset nuorten auttamisesta ja vaatimukset ovat usein kohtuuttomia.
Kymmenen vuotta sitten muutettuani pois lastenkodista tilanne oli vielä mielestäni hallinnassa ja moni koki voivansa hyvin laitoksessa. Kodinomainen paikka jossa oli turvallisempaa kuin kotona.
Nykyään kyseisessä laitoksessa asuu myös nuoria joiden oikea paikka olisi nuorisokoti eikä lastenkoti. Nämä paikat ovat menneet sekaisin ja lasten ja nuorten tarpeet eivät välttämättä tule täytetyksi. Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin näillä kahdella paikalla on mielestäni vissi ero.
Tästä aiheesta tulen jauhamaan varmasti lisää ja minulle saa toki esittää kysymyksiä ja mielipiteitäni voi kritisoida ja vastaväitteiden esittäminen on sallittua.
Minä kerron vain oman mielipiteeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti