lauantai 18. lokakuuta 2014

Kohti kotia

Edellinen postaus käsitteli ehkä aika herkkää aihetta, josta voisin kirjoittaa kirjan jos aikaa vaan riittäisi, tietäisin monenlaisia seikkoja jolla parantaa nuorten hyvinvointia laitoksissa, mutta valitettavasti en keksi keinoa auttaa, on kuitenkin tiedostettava ja hyväksyttävä se tosi asia että tälläinen tavallinen pulliainen ei niille asioille mitään voi ja vaikka kuinka haluaisin en voi pelastaa näitä nuoria nyyh.

On siis palattava maanpinalle elämään omaa elämää ja koitettava kasvattaa omat pikku nappulat niin ettei tarvitsisi ikinä itse hakea apua lastensuojelusta.
Loma alkaa olla lopuillaan ja tänään olisi tarkoitus palata takaisin kotiin. On ihana olla reissussa mutta on aina ihana palata kotiin. Ei meinaan ole mitään parempaa kuin yöunet omassa sängyssä.( silloin kun pikkuneidit sen sallivat)
Ens viikolla olisi ollut tulostenkuuleminen mangneettikuvista mutta lastenhoitoapua ei ole saataville joten ajan siirtäminen viisainta.
Joo voisin ottaa pienimmät neidit mukaan vastaanotolle mutta, olisi mukavaa myös oikeasti kuulla mitä neurologilla on sanottavana. Olen muutaman kerran joutunut asioimaan lääkärillä neitien kanssa ja lopputulos on sama kun en olisi käynytkään. Pikkuprinsessat ovat usein hyvin vilkkaita varsinkin yhdessä ollessaan ja keksivät monenlaista viihdykettä itselleen. Lääkärin vastaanottohuone on täynnä mitä mielenkiintoisimpia esineitä ja estäminen olisi silkkaa vääryttä ja itkukohtaus olisi taattu, joten se siitä vaihtoehdosta.
Reissun aikana tuli myös pohdiskeltua lisää mahdollista muuttoa takaisin Joensuuhun ensi vuoden puolella ja vaikka mitään ei lyöty lukkoon niin tulevaisuuden hahmottaminen on helpompaa huoh.

Poden kovaa ikävää karvaista kaveria kohtaan ja tuntuu kuin elämästä puuttuisi jotain suurta, kaipaan yhteisiä hetkiä ja päivän aikana tehtyjä lenkkejä. Etenkin iltaisin olo on tyhjä. On masentavaa ryömiä iltalenkin sijaan sohvan nurkkaan ilman tuhisevaa kaveria yyh.
Mutta ehkä vielä joskus.
En olisi voinit koskaan kuvitella kuinka kova ikävä voi olla.
Nyt pakkaamaan ja auton nokka kohti Joensuuta, edessä on reilu neljätuntia täyttä viihdyttämistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti