Asiaa rahasta

Raha on tärkeä, välttämätön, ja sitä ei koskaan ole liikaa vai onko?
Tällähetkellä elämme elämää käyttäen rahaa harkiten johtuen elämäntilanteestamme ja tästä syystä koen etten ole oikeutettu ruikuttamaan asiasta. Olen itse valinnut sen että tuloni koostuvat pelkistä erillaisista tuista joita tällä hetkellä ovat: kodinhoidontuki, työttömyysetuus, lapsilisä, asumistuki, opintotuki, sekä viimeisenä etuutena toimeentulotuki.
Koen olevani onnekas saadessani hoitaa lasta kotona vaikka joudunkin luopumaan monesta.
Joudun laskemaan tarkkaan menoni mutta, niinhän moni muukin, vaikka töissä käyvä ihminenkin.
Vaikka rahaa ei ole matkusteluun ja törsäilyyn, niin voin joka kuukausi ostaa jotain pientä mukavaa itselleni ja lapsille.Toki sekin ylimääräinen on usein kirpputori löytöjä.
Säästämme myös huomattavasti kun emme ole alkoholinkäyttäjiä ja käymme viihteellä harvoin, siis todella harvoin.
Emme myöskään harrasta mitään mikä maksaisi, niin paitsi lapset mutta hienon toimeentulotukijärjestelmämme avulla tämäkin on mahdollista, siis lasten maksulliset harrastukset.
Miksi valittaisin minulla on rahaa asumiseen ja meillä on ruokaa. (niin ja terveet lapset)

Kuukaudessa rahaa jää juuri sen verran että pärjäämme, ei niin että säästäisimme mutta pärjäämme.
Toivon kuitenkin jonain päivänä ettei minun tarvitsisi laskea jokaista pennosta ruokakaupassa vaan voisin ostaa mitä mieleen tulee, ilman turhia hintavertailuja.
Uskon tämän aikakuden elämässämme opettavan myös lapsille että kaikkea ei saa vaikka haluaisi, he oppivat arvostamaan pieniä asioita kuten sitä että leivän päällä on juustoa tai että kirpputorilta ostettu lelu voi olla yhtä hyvä kuin kaupasta ostettu upouusi. He oppivat myös säästämään ja arvostamaan kierrättämistä.
Joku ulkopuolinen voisi ajatella että häpeän tai koen suurta alemmuuden tunnetta siitä että olen pienituloinen mutta päinvastoin olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen siitä että meillä täällä suomessa on mahdollisuus elää näin.
Ehkä ainut asia mistä olen surullinen ja minkä vuoksi toivon tämän aikakauden päättyvän, on se kuinka huomaan edellämainitut tunteet joskus lapsissani. On valitettavaa ja erittäin karua että lasten keskuudessa valitsee kiusausta tuloluokista johtuen. He eivät välttämättä pääse muiden lasten leikkeihin jos eivät omista upouusinta hittilelua tai eivät omista tietokone/konsolipelejä minkä vuoksi jäävät keskustelujen ulkopuolelle.
Olisi hienoa jos myös hyvätuloiset vanhemmat muistaisivat että heidänkin lapsillaan on korvat ja että ihmisten vertailu ja arvostelu lasten kuullen ei ole sopivaa.
Kannustakaa lapsia leikkimään kaikkien kanssa riippumatta minkä värinen, mistä kulttuurista,maasta lapsi on tai mihin tuloluokkaan lapsen perhe kuuluu.

jatkakaamme myöhemmin nyt on lähdettävä selaamaan päivän ruokatarjouksia.