Tiskikoneen täyttäjä ja roskien viejä palasi eilen kotiin. Pakka meni taas hetkellisesti sekaisin, vaikka niistä lisäkäsistä on apua niin joskus on jopa helpompaa toimia yksin. Saa toimia juuri oman päänsä mukaan ei tarvitse miettiä ja pohtia toisen tuntemuksia, ja niinkuin varmasti joka suhteessa myös meidän arjessamme syntyy tilanteita jolloin on vaikea muistaa ettei toinen osaa lukea toisen ajatuksia. Meillä ei kuitenkaan usein riidellä, vaikka välillä se varmasti puhdistaisi ilmaa. Onhan siinä välillä pidättelemistä kun yrittää nieleskellä kirosanoja vain sen takia että pikkuiset prinsessat eivät joutuisi elämään aikuisten riitojen keskellä. Meillä riidat hoidetaan nykyaikaiseen tyyliin, eli minä kaappaan lapset kainaloon ja painun hiekkalaatikon reunalle ja riitelemme watsapin välityksellä. Olisi kaameaa joutua pidättelemään kirosanoja iltaan asti ja luultavasti mun muistilla ne olisi jo unohtunut päivän aikana.
Kahdeksaan vuoteen mahtuu muuten paljon viestejä.
Tän aamun olotilaa voi kuvailla seuraavanlaisesti: turvonnut ruipelo eli lihakset ( ne jotka joskus omistin ) ovat surkastuneet ja olo on kamala. Liikuntaa tulee entistäkin vähemmän kun ei ole enää koiraa. Mutta lupaan ryhdistäytyä tällä viikolla parannan tapani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti