Nyt joku voisi päätellä että elämässäni on tapahtunut jotain mystistä ja jännää ehkä jopa haikeaakin, Mutta ei, näin ei ole.
Täällä minä aherran edelleen samaa elämää saman sisällön kerra kirjoitan edelleen huonosti miljoonine kirjoitus virheineni, mutta entä sitten kai olen silti onnellinen?
Elämä on tasaista ehkä joskus liiankin tasaista. Kolme pientä prinsessaa ja yksi karvainen poika lapsi (joka on kaikkine ärsyttävine pikku tapoineen maailman rakkain koira) niin ja unohtamatta Kalevia tuota komeaa päälle kolmekymppistä elämäni rakkautta. (kaikkine pienine vikoineen myös rakas.)
Kuka minä olen? on kysymys joka kaikuu pää kopassa harvasa päivä sillä onhan itsensä tutkiskelu tärkeää, kuhan ei harrasta liikaa. No mielestäni minä olen 28 vuotias kovan elämän koulun käynyt suht tasapainoinen, kaunis, ja valoisa kolmen pienen lapsen äiti espoosta. ( ja kyllä jossain määrin itserakas, opeteltu taito) Olen hyvä monessa mutta monessa on parantamisen varaa.
Näihin tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti