Kaunistelematta

Aamu alkoi kello kuus karmealla huudolla, keskimmäinen neideistä heräsi väärällä jalalla ja oli kiukkuinen kuin ampiainen.
Väsynyt mamma silmät ristissä kaamean yön jälkeen (pienimmäisellä kaamea räkätauti) yritti rauhoitella neitiä kertomalla, ettei housuista voi leikata kuvia irti vain sen takia että hän halusi jalkaan housut jossa ei ole typerää niiskuneidin kuvaa ja että kaapista löytyisi myös kuvattomia housuja.
Puolen tunnin raivoamisen jälkeen neiti unohti housunsa ja tyytyi katselemaan lastenohjelmia alushoususillaan huoh.
Kalevi opiskelee kolme päivää viikossa jolloin aamut jäävät mulle, eli käytännössä lähetän vanhimman neideistä kouluun (aloitti ekalla ) vien keskimmäisen päiväkotiin ja loppu päivän hoidan pienimmäistä kotona.
Nämä kolme aamua viikossa ovat kaikki kaaottisia.
Onneksi esikoisen lähtö kouluun sujuu hyvin sillä pikku neitien aamutoimissa riittää hommaa.
Kun vaatteet on saatu neuvoteltua päälle alkaa keskustelu ulkovaatteista, pitääkö laittaa ulkohousut ja jos pitää niin miksi?, tänään huudettiin koko päiväkoti matka sitä että olisi pitänyt saada laittaa toppavaatteet yritä siinä nyt sitten selittää neljävuotiaalle että nyt on syyskuu ja vielä aika lämmin sellainen huoh. ( eilen aamulla huudettiin että olisi pitänyt hakea kellarista luistimet )
Pakko todeta että ei ole aina helppo olla äiti mutta, ei ole aina helppo olla myöskään neljävuotias :(

Saavuttuamme päiväkodille tilanne helpottaa on kiva nähdä taas kavereita ja pieni riiviö muuttuu kahdessa sekunnissa kiltiksi pikku enkeliksi.
Usein eteisessä vastassa odottaa 5-10 itkevää taaperoa ja kaksi ahdistunutta hoitajaa voivottelemassa kuinka olisi kiva omistaa muutama lisäkäsi. Isojen ryhmästä pyydetään lisäkäsiä joka on taas pois isommilta lapsilta mutta, kyllähän kolmevuotias  osaa monenlaista jo ihan itsekkin ja aina voi käyttää opiskelijoita. Monesti mietin tietävätkö näiden lasten vanhemmat kuinka vähälle huomiolle pikku kullanmurut jäävät ja kuinka paljon he joutuvat itkemään päästäkseen syliin ( eivätkä välttämättä aina edes pääse) Onko pakko? Kenen on pakko? ja Miksi? laittaa alle vuoden ikäinen lapsi päiväkotiin, Joo syitä on monia ja yksi niistä kaikille tärkeä, raha. Olisihan se kaameaa joutua elämään kaupungin kerrostalo asunnossa ja pahimmassa tapauksessa joutua "sossun luukulle ruinaamaan rahaa" ei olisi varaa ostaa lapsille edes uusia vaatteita vaan joutuisi käyttämään muiden vanhoja, Nekin joutuisi hakemaan julkisilla kun omaan autoon ei olisi varaa. Kyllä elämä on julmaa, pitää tehdä päätöksiä.
Omasta mielestäni lapselle olisi tärkeää saada viettää lapsuus lähellä vanhempia esim. kotihoidossa. Ja kyllä olen itsekkin miettinyt syitä miksi meidän neljävuotias aloitti nyt syksyllä päiväkodin. Syy tähän on että hän itse halusi ja hän tunsi olevansa valmis toisin kuin moni yksivuotias.
Voisiko syy nykyajan nuorien huonovointisuuteen, joka näkyy käyttäytymisessä olla esim juuri se että vanhemmat ovat "joutuneet" palaamaan työelämään ja pikku kullanmurut on sysätty suuriin päiväkoti ryhmiin pois tuttujen ja turvallisten aikuisten luota.
No mietitäänpä asiaa joka puhuttaa kaikkia kenessä vika? onko vika vanhemmissa jotka palaavat töihin ja tekevät tämän suuren päätöksen lapsensa puolesta? vai onko vika päättäjissä jotka sanelevat ihmisten taloustilannetta säätelemällä erillaisia tukia? (jolloin vanhempien on pakko palata töihin jotta rahat riittävät elämiseen) Vai onko vika päivähoitojärjestelmässä esim liian vähän henkilökuntaa? (lapset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa)

Mitä mieltä te olette?
P.s pahoitteluni miljoonista kirjoitusvirheistä.