Eilen oli taas niin maanantai, elämä oli kuin limaisessa kaurapuurossa talsimista, jokainen liike ja ajatus tuntui mahdottomalta. Me selvisimme ja tänä aamuna maailma näyttää jo paremmalta. Päiväkoti elämää on nyt kuukausi takana ja ahdistus lapsessa alkaa näkyä, alku innostus on tipotiessään ja jäljelle on jääneet aamut jolloin on pakko lähteä.
Kuulun äiteihin jotka inhoavat pakkopullaa ( en ikinä leivo pullaa)
Kirkuvan lapsen vieminen aamuisin ei ole kivaa, entä krokotiilin kyyneleet jotka vierähtävät tytön poskille kun hänet väkisin irrotetaan äidistään. Onko tämä oikein?
Tänään meillä vietetään vapaa päivä ja kenties huomennakin.
Onko pakko jos ei tahdo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti