Onnistumisen tunteita

Eilinen ilta ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin. Tarkoitus oli saada kullannuput ajoissa nukkumaan ja käydä pitkä lenkki koiran kanssa. Tarkoituksena oli myös lisäillä tänne kuvia, toisin kävi, Lopulta puolkymmenen kun viimeinenkin nukahti painelin koiran kanssa perus lenkin ja totesin kotiin päästyäni että on viisaampi painella nukkumaan sillä tunsin kuinka päätäni jomotti, no ehkä huomenna ehtisin antaa aikaa myös itselleni. (Kalevi joutaa odottaa)
Jokainen ihminen kaipaa elämässään onnistumisen tunteita ilman niitä elämä tuntuu köyhältä. Eilen illalla sängyssä nukkumatia odotellessani, mietin etten ole juuri saanu onnistumisen tunteita suuremmalla tasolla pitkään aikaan. Toki onnistumisen tunteita tulee arjessa päivittäin esim.kun onnistut pukemaan kiljuvan uhmaikäisen tai ehdit siivota arjen keskellä jonkun ylimääräisen komeron.
Mutta mielestäni ihminen tarvitsee muutakin onnistumista tarkoitan jotain sellaista mistä oikeasti voi itse olla ylpeä.
Hetken mietittyäni taisin kokea suurta onnistumista luultavasti viimeksi tiputtaessani painoa vuosi sitten. (taitaa siitä olla vähän reilu vuosi) Tuolloin raskauskiloja oli kertynyt huimasti painoin reilut 80 kiloa ja olo oli kauhea. Päätin tehdä asialle jotain ja rupesin etsimään tietoa terveellisestä laihduttamisesta sillä ihmedieetit eivät kävisi kuuloonkaan imettäessäni.Törmäsin netissä Blogiin jossa kirjoittaja oli ollut vastaavanlaisessa tilanteessa kun minä ja saavuttanut huikeita tuloksia oikealla ruokavaliolla ja salilla käymisellä. Minä paniikkihäiriöinen itseään inhoava kuvotusko tuijoteltavaksi jonnekkin kuntosalille niin ja missä välissä ehtisin edes. Yritin keksiä tekosyitä mutta Kalevin kannustuksella rohkaistuin ja painelin salille. Vuoden aikana kotonamme kului paljon rahkaa ja raejuustoa ja paino tippui. Muistan vieläkin sen tunteen kun aamulla kipusit vaaalle ja näit kuinka paino oli jälleen tippunut, vaatekoko pieneni ja peilikuva alkoi  mielyttää. Siinä oli koko vuoden aikana niin paljon onnistumisen tunteita, mutta pian elämä palasi ennalleen opiskelujen takia salilla käynti jäi ja herkut palasivat elämään. Painoa ei onneksi ole tullut kun muutama hassu kilo lisää kiitos siitä kuuluu vikkelä jalkaisille tyttösille ja karvaiselle kaverille joka pitää huolen ettei sohvan pohjalle jäädä myöskään iltasella. Monen mielestä olen liian laiha tai pieneksihän nuo sanovat ja tiedostan sen itsekkin olisi haaveena saada joskus hiukan lihasta nyt kun läski on lähtenyt. Eli tiedossa on myös juttuja itsensä hoitamisesta ja etenkin niistä onnistumisen tunteista.
Toiset saavat toki onnistumisen tunteita saavuttaessaan jotain esim työelämässä tai harrastuksissaan ja jokainen kokee ne eri tavalla, mutta fakta on se että jokainen niitä tarvitsee jotta elämä pysyy kasassa.

Nyt jatkamaan aamuaskareita ja tarjoilemaan kiljukauloille aamupalaa!!