Pitkään aikaan ei ole saanut kirjoitettua vaikka elämä ei olekkaan pysähtynyt vaan pikemminkin tahti on ollu kihtyvää.
Arjen pyörittäminen on vienyt suurimman ajan ajasta ja on pakko ollut laittaa omia projekteja hetkeksi jäihin.
Joku ihana ja viisas voisi keksiä keinon kuinka lisätä tunteja vuorokauteen, sillä minä ainakin olen ihminen joka tarvitsee kymmenen tunnin yö unet tai elämä todella pysähtyy.
Omaa aikaa ei liiemmin jää ja siksi kirjoittaminen on jäänyt.
Oman haasteensa hommaan on myös tuonut muutto suunnitelmat ja siihen liittyvät ajatukset.Vaikka päätöksen teko vei aikaa ja toi oman tuskansa on olo helpottunut. Vuokrasopimus on kirjoitettu ja kivi on vierähtänyt pois sydämmestä.
Muutto ajoittuu näilä näkymin kesäkuun alkuun ja asioiden hoitaminen vie aikaa.
Haikein mielin jätämme taas yhden elämän vaiheen taakse ja suuntamme eteenpäin.
Esikoinen sai jo päätöksen Koulupaikasta ja viereiseen lähikouluun pääsy oli Lotto voitto.
Vielä olisi jäljellä keskimmäisen eskari paikan saanti ja tietenkin se haikein asia, nimittäin mitä tehdä kun hoitovapaa loppuu Elokuussa, nuorimmaisen täyttäessä kolme. Mahdollisuuksia on monia ja kuten aikaisemmista teksteistä on huomattu, olen ihminen joka paapoisi pieniä lapsiaan kotona kouluikään asti, mikäli se vain on mahdollista. Jäänkö siis työttömäksi ja jatkan kotona hoitamista vai laitanko pienen kullan nupun päiväkotiin ja jatkan elämääni, vaikeaa. Onneksi päätöstä ei tarvitse tehdä heti.
Rakas karvainen ystävä on saavuttanut yhden vuoden iän ja meneillään on jonkin sortin uhmaikä, mutta me selviämme toistaen toistaen ja vielä kerran toistaen opittuamme.
Elämä nahkaisten prinsessojen kanssa kuluu rutiinin omaisesti eri herkkyyskausia toki tulee ja menee mutta muuten elämä on tasaisen tahmeaa tarpomista.
Esikoisen koulu kulkee omalla painollaan, keskimmäisen nauttiessa päiväkoti arjestaan, joka muutettiin viikkojen jahkailujen jälkeen niin että neiti viihtyy siellä vain kolme tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa.
Pienimmäinen tuo omat haasteensa arkeen osoittautumalla päivä päivältä tempperamenttisemmaksi.
Luonteen lujuutta testailee myös atooppinen iho joka kutinaltaan häiritsee unta. Rasvaamisesta on tullut painajaismaista ja naapurin hermojakin varmasti kokeillaan, sillä rasvapurkin näkeminen saa aikaiseksi Apua huudon ja vimmatun juoksentelun ynpäri huushollia.
Pahoitteluni siis naapureille ja tiedoksi emme pahoinpitele lastamme vaan rasvaamme häntä jotta tekin saisitte nukkua öisin.
Palataan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti