Vuoteen mahtui mm.muutto karmaisevalta Kiteeltä suureen Espooseen, Rakkaan Vili-pojan muutto meille, keskimmäisen lapsen päiväkodin aloitus, esikoisen kolumaloitus, kotiäidiksi palaaminen ja paljon muuta.
Huoli omasta ja läheisten terveydestä oli pysäyttävä kokemus, mutta taas olen vahvempi ja kaikki on hyvin.
Sairastelukausi näyttäisi olevan parempaan päin ja lomaakin jäljellä melkein viikko. Tämän viikon aijon nauttia ja kerätä voimia.
Luvassa on kymmeniä kilometrejä talsittavaa kera karvaisen ystävän ja se jos joku on rentouttavaa ja terapeuttista.
Ja kuten aikasemmin kerroin on edessä myös omaan olomupotoon panostamista ja haaveena kentiäs syöpäkääryleistä eroon pääseminen, vaikka mitään en lupaakkaan.
Elämä alkaa olla siinä mallilla että on aika toden teolla miettiä tulevaisuutta etenpäin ja jatkuvasta vauvakuumesta potevana ihmisenä ajatus siitä että perheessämme ei enää ole vauvaa saatika taaperoa on karmaiseva. Järki kuitenkin sanoo että lapsiluku on täynnä ja on vihdoin aika keskittyä myös itseensä.
Takana on seitsämän raskasta ja rakasta vuotta, jolloin perheessämme on aina ollut pieni lapsi.(toki niitä on yhä mutta ei enää niin pieniä) Nyt se on muuttunut ja on vaikea kuvitella millaista on elää ilman vaippaikäistä, keittiöstämme puuttuu syöttötuoli ja saan lurpsahtaneet rintani omakseni ilman että joku roikkuu niisä jatkuvalla syötöllä.
Outoa mutta silti aika haikeaa, minun lapseni ovat kasvaneet ja irtautuneet askeleen lähemmäksi maailmaa byhää.
taapero
Vili Vauva
Ensimmäinen koulupäivä
Pahoittelut kirjoitusvirheistä heh!
VastaaPoista