Särkyä

Elämä on tällähetkellä yhtä selkäsärkyä, no joo onhan sitä muutakin mutta kipeä selkä muistuttaa olemassa olostaan liiankin usein. Ja kyllä olen suomalainen jäärä enkä viitsi vielä lääkäriin mennä, pelkään menevän turhaan tai siis en usko että selässä on mikään vialla.
Kävin tiistaina jälleen Jorvissa kaulan verisuonten magneettikuvauksessa toistuvien päänsärkyjen takia ja yllätyksekseni sain perjantai aamupäivällä puhelun jossa kehotettiin tulemaan samana päivänä uusinta kuvaukseen, eikä mulle selvinnyt kyselyistä huolimatta miksi jouduin uudestaan. No toivotaan että pääni ja suoneni olisivat kunnossa.

Viime viikkoina on rämmitty ystävyys solmuissa unohtamatta känniääliö isäni vilpittömiä yhteydenotto yrityksiä.
Joita on siis ollut useita, lauantai aamuna herätessä puhelimeeni oli ilmestynyt viesti jossa luki:

 haista vittu kun et vastaa
Ajattelin että no onpa kiva, herra oli yrittänyt soittaa puoli kolme yöllä ja kun en ollut vastannut oli se päättänyt piristää mua kyseisellä viestillä. En voinut muuta kun vastata hämmentyneenä että: puhelimeni on edelleen rikki ja nukun öisin joten haista vittu ite!

Tiedän ei kovin aikuismaista olisihan sitä voinut jättää vastaamatta, mutta suututti moinen. Luuleeko se oikeasti että voi ensin kadota puoleksi vuodeksi johonkin, vain sen takia että haluaa ryypätä rauhassa ja palata vain yhtäkkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja mun pitäis vielä hyväksyä moinen asia just joo.

Se hylkäsi mut pienenä, mutta toistaa nyt sama sitten omille lapsenlapsilleen. Ja mun pitää aina vaan selitellä lapsille että miksei se pappa nyt tullutkaan syntymäpäiville tai missä se oikein on kun ei ole näkynyt.

Oudon ja epärealistisen kuvanhan ne työnteosta näin saavat ,kun pappakin on koko ajan töissä.

"äiti mä en halua mennä ikinä töihin, kun sitten en ehdi nähdä mun lapsia enkä juhlia syntymäpäiviä"

No joo onhan se vähän sitä ainakin ensimmäisen väittämän kohdalla.

Se siitä välillä vaan ajattelen että eikö tää koskaan lopu, tää huoli ja suru, niin ja pettymysten määrä.

Vähän samanlaisia huolia on ollut liikkeellä myös ystävyys suhteissa. Ja oon tullut siihen pisteeseen että en voi pelastaa koko maailmaa vaikka kuinka haluaisin. On vaan jokseenkin surullista katsoa vierestä kuinka toinen ei nää omia ongelmiaan ja kun yrität niissä auttaa (myönnän joskus vähän liikaakin) saat takaisin kasan sontaa. Onko tämä ystävyyttä? no sitähän se juuri on, sitä että taistellaan, siinä sivussa tuetaan ja riidellään vietetään niin hyviä kuin huonojakin hetkiä ja silti se kestää jos niin päätät.

Ehkä mun on vaan annettava periksi ja hyväksyttävä se että kaikki eivät ole sitä mitä minä haluaisin heidän olevan, on hyväksyttävä heidät sellaisina kuin he ovat tai muuten olen pian yksin.

Eihän ketään voi muuttaa ainakaan jos he eivät sitä itse halua. Minä halusin ja olen kiitollinen ja ylpeä siitä että pystyin siihen.

Ja olen onnellinen että minulla on heidät vaikkeivat he ole aina sitä mitä minä haluaisin.

Puhelin vetelee vieläkin omia singnaaleita joten oli pakko ostaa uusi. Entinen puhelimeni, jonka ostin vuosi sitten oli Huawei P6 ja uusi ystäväni jonka olisi tarkoitus kotiutua tänään on Huawei 530

Jospa sitä taas pääsisi kuvia räpsimään.

Ihanaa kohta on joulu, mä niin tykkään vaikka mitään erikoista ei joulumme tule tänävuonna olemaan mutta saamme olla yhdessä.

Mä oon hulluna kierrellyt kirppareilta  hommannut jatyttösille lahjoja ja uskon jokaisen saavan mieluisan pienen paketin. 

Rahaa tänävuonna lahjoihin ei liiemmin ole joten uusien lelujen ja härpäkkeiden maailma on unohdettava, onneksi meillä ajatus on tärkein niin ja kinkku heh!

oon kehitellyt viime aikoina myös projektia vapaaehtoistyön parissa ja siitä lisää myöhemmin jahka materiaali alkaa olla kasassa.

Palaillaan niin ja hyvää joulun odotusta!