Niin palasi Kalevi koti suomeen ja sekoitti pakkaa niin hyvällä kun huonollakin tapaa. Kaksi viikoa on pitkä aika ja totuimme jo olemaan keskenämme. Lapset osoittivat ilon rinnalla myös mieltään ja rajoja kokeiltiin ensimmäinen viikko. Aikaeron tuoman väsymyksen myötä annoinkin Kalevin keräillä voimia ja jatkin arjen pyöritystä normi tapaani. Suurin muutos asioissa oli kuitenkin omien opintojen jatkuminen ja nyt on opiskelut taas lähteneet hyvin käyntiin. Opiskelen siis lähihoitajaksi Pohjois-Karjalan aikuisopistossa. Jännitin ensimmäistä päivää kamalasti mutta turhaan niinkuin yleensäkkin, porukka oli kivaa ja homma kokonaisuudessaan tuntui hyvältä.
Aikaisempi kokemus opiskelusta ammattikoulun puolella on ollut kyllä myös positiivinen mutta onhan tää aikuispuolen opiskelu huomattavasti joutusampaa ja turha asioiden toistelu on vähäisempää. Ryhmä koostuu 19 aikuisesta ja porukka tuntui oevan hyvin motivoitunut. Sekaan mahtuu monenlaista osamista ja siksi uskon oppimisenkin olevan antoisampaa. Ensimmäisten viikojen kokemuksella tuntui tosi hyvältä ja paluu opiskelujen pariin oikealta päätökseltä. Koulu alkaa arkisin yhdeksältä ja ehdin hyvin viedä tytöt hoitoon, päivät päättyvät n. 15.30 joten ei paha. Aikatauluttaminen on tietysti luonut omat haasteensa mutta eiköhän siitäkin selvitä.
Ihanaa kun on jälleen kaksi kättä lisää niin hyvässä kuin pahassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti